Varhaista tukea vai myöhäistä puuttumista?

Lasten ja erityisesti nuorten mielenterveyden häiriöt ja syrjään jääminen ovat puhututtaneet viime aikoina. Keskustelua ja uusia ideoita tarvitaankin, jotta voisimme taata lastemme hyvinvoinnin tulevaisuudessa. Tutkimustulokset ovat yksimielisiä koulutuksen tärkeydestä. Koulutuksella on suorat ja epäsuorat vaikutukset hyvinvointiin, terveyteen ja onnellisuuteen. Kouluttamattomuus, työttömyys ja vähävaraisuus kulkevat yksinäisyyden, mielenterveyden häiriöiden ja sairastamisen kanssa käsi kädessä. Karua mutta totta. 

Nykyinen hallitus on ajatellut, että oppivelvollisuusiän nostaminen on keino nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn. Tätä minun on vaikea ymmärtää. Itse asiassa ajatus lähinnä hirvittää. Oppivelvollisuuden pidentäminen on kuin tarjoaisimme lääkkeeksi sitä, mikä tähänkään asti ei ole auttanut. Koulunkäymättömyyden taustalla on usein voimavarojen ja/tai motivaation riittämättömyyttä johtuen moninaisista syitä. Pakko ei ole se keino, jolla näitä nuoria autetaan. Tarvitaan muita, varhaisempia keinoja.

Ensimmäisten kouluvuosien onnistumiseen satsaaminen on mielestäni tärkeää. Lapsen koulumotivaatio ja oppimisen halu kehittyvät näiden vuosien aikana. Kurikassa on vuosien aikana ymmärretty hyvin varhaisen tuen merkitys. Sekä varhaiskasvatuksessa että koulussa on käytössä kolmiportainen tuen malli, joka takaa lapselle oikea-aikaisen, riittävän vahvan tuen. 9.3.20 kaupunginvaltuusto palautti sivistyslautakunnan esityksestä tuntikehyksen aiemmalle tasolle ja lisäsi erityisopetuksen resurssia 66 tunnilla, hienoa! Koulunkäynnin ja opiskelun tukea pitäisi kuitenkin mielestäni edelleen vahvistaa seuraavin keinoin:

  • koulujen tuntikehysten riittävyydestä huolehtimalla varmistetaan riittävä yleinen tuki
  • tehostettua ja erityistä tukea voidaan vahvistaa suunnitelmallisella erityisopetuksella. Erityisopetuksen koordinointiin varataan riittävästi resurssia.
  • erityisessä tuessa pienryhmäopetuksen hyödyntäminen joustavasti. Lapsille, joiden tuen tarve on   pitkäaikaista, pitäisi olla mahdollisuus pienryhmäopetukseen joustavasti eri kouluilla.  Lisäksi tarvitaan nykyisen Kunto-luokan tyyppinen kuntouttava pienryhmä, jossa määräaikaisesti ja tavoitteellisesti harjoiteltaisiin oppimisen, käyttäytymisen ja työskentelyn taitoja mahdollisesti yhteistyössä sote- ammattilaisten kanssa.  Näille pienryhmille tulisi taata eri asiantuntijoiden käytännön tuki luokan arkeen.
  • eri tukimuodot suunnitellaan riittävän pitkäksi aikaa lapsen tarpeet huomioiden. Sekä lapsen, vanhempien että koulun pitää pystyä luottamaan tukien jatkuvuuteen.
  • yläasteikäisille pitäisi olla vaihtoehtoisia tapoja opiskella ja suorittaa peruskoulu. Esimerkkinä työpainotteinen JOPO-luokka.

Oikein ajoitettu, varhainen tuki säästää myöhemmin yhteiskunnan varoja mutta ennen kaikkea lisää lasten ja nuorten hyvinvointia ja terveyttä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *